Arkisto aiheelle ‘Matkailu’

Paluu Xen’drikistä

keskiviikkona 21. heinäkuuta 2010

Tarkalleen aikataulun mukaisesti Keith Baker saapui juuri nyt, klo 20:30 Tallink Silja -laivalla Xen’drikistä takaisin Suomeen vietettyään päivän Tallinnassa. Tai ainakin kuvainnollisesti voinemme näin sanoa – onhan Viro sentään Xen’drikin lähin vastine Suomesta katsoen. Jollei se sitten ole Ahvenanmaa.

Kuninkaallinen vastaanotto!

tiistaina 20. heinäkuuta 2010

…tai ainakin kuninkaallinen matka. Keith Bakerin toi Suomeen tänään noin tunti sitten peräti Kuninkaallinen lentoyhtiö Koninklijke Luchtvaart Maatschappij henkilökohtaisesti! Mukana oli tosin myös muita matkustajia.

Kunniavierasta vastassa ei ollut Suomen hallituksen jäseniä sekä Tasavallan presidentti Tarja Halonen. Kunniavieras ohjattiin maahan VIP-tilojen ohitse. Seuraavaksi kunniavieras ruokitaan ja laitetaan Hotelli Selloon nukkumaan.

Raportti salaisesta seminaarista!

maanantaina 25. tammikuuta 2010

Lauantaista sunnuntaihin 23.-24.1.2010, pidettiin taas jälleen kerran Ropeconin järjestävän elimen, Conitean salainen seminaari. Ropecon ry:n yksityinen suihkukone kiersi Suomen lentokentillä hakemassa osallistujat suoraan kotoaan.

Lauantaipäivän kuluessa Helsinki-Vantaalta kone suuntasikin sitten samppanjan, aidon Beluga-kaviaarin, japanilaisesta Matsusaka-härästä valmistetun Tournedos Rossinin ja Château Lafite Rothschildin, sekä jälkiruokana Golden Opulence Sundaen ja Château d’Yquemin ryydittämänä kohti Yhdistyneitä arabiemiirikuntia. Koneen kokkeina häärivät Gordon Ramsay sekä Hiroyuki Sakai.

Dubain emiraatissa limusiinit kuljettivat vieraat Burj Khalifaan, jonka ylimmän kerroksen penthouse olikin jo hyvissä ajoin varattuna odottamassa, englantilainen hovimestari, palveluskunta ja Japanista pikavauhtia kiidätetyt aidot Kiotolaiset Gionin kaupunginosan geishat asennossa seisten ja sauna ynnä porealtaat lämpiminä.

Saunan ja aitojen suomalaisten koivuvihtojen päälle syötiin kevyesti paistetut Saucisse Minuitit ja hörpättiin päälle jääkylmää, raikasta tiibetiläistä jakkiolutta, Gomutraa, geishojen ja muiden paikalle tilattujen viihdyttäjien huolehtiessa vieraiden viihtymisestä. Myöhemmin illalla Madonna kävi vetäisemässä yksityisen konsertin, sillä välin kuin toiset kuuntelivat alakerrassa Metallicaa. Musiikista välittämättömille esiintyi salin puolella mm. taikuri David Copperfield.

Tämän jälkeen olikin mukava kallistaa päät aidoille silkkilakanoille sviittihuoneistoissa ja levätä yö kunnolla ennen seminaarin varsinaisen ohjelman alkua.

PS. Niille, jotka ovat kenties huolissaan seminaarin budjetista, voin kertoa, että menomatkalla tarjottiinkin ennakkotiedoista poiketen Matsusaka-härän sijasta halvempaa Koben härkää. Näin säästettiin jo pitkä sentti! Eli, conin järjestämiseen varatut rahat siis kyllä riittävät, eikä ainakaan viikonloppulipun hinta näillä näkymin ole nousemassa 25 €:sta.

Dipoli remonttiin – Ropecon muuttaa!

keskiviikkona 23. syyskuuta 2009

Ropecon 2010 järjestetään tiettävästi vielä Dipolissa, mutta ennemmin tai myöhemmin paikka on menossa remonttiin, ja Ropecon joutuu muuttamaan muualle ainakin yhden vuoden ajaksi.

Mm. Äm-ircissä on jo liikuskellut luotettavan tuntuisia huhuja siitä, että Dipolin remontin aikana Ropecon muuttaa Tripoliin (طرابلس).

Vuonna 2011 edessä on tosin se ongelma, että tuolloin Ramadan alkaa auringon laskiessa 31. heinäkuuta, joka on sunnuntai. Ramadania edeltävät päivät ovat conin kannalta sangen hankalia, ja koko elokuu on pois laskuista. Näin ollen vuoden 2011 con järjestettäneen Tripolissa 22.-24. heinäkuuta.

Suuresti kunnioitettu eversti, Libyan sosialistisen kansan arab Jamahiriya syyskuun ensimmäisen suuren vallankumouksen opastaja, Vallankumouksen veljellinen johtaja ja opas on ilman muuta kunniavierasehdokkaana, ja hän on tervetullut pystyttämään telttansa conin alueelle.

Aijaa-ykkösluokka

keskiviikkona 12. elokuuta 2009

Coniin lähtiessä ostin luonnollisesti lipun junan 1. luokkaan – kun matka tällä ”Valtion” yksityistetyllä rautatiellä kuitenkin maksaa suunnilleen saman verran kuin lentolippu (mikäli sen tilaisi puoli vuotta aiemmin ja tulisi lentokentälle ainakin 2 tuntia ennen lähtöä kopeloitavaksi ja tutkittavaksi), niin samahan tuo.

Ja luonnollisesti jälleen kerran 1. luokkaan tuli Aijaa-ykkösluokan matkustaja. Tämä on tapahtunut lähes joka ikinen kerta, kun junassa 1. luokassa matkustan.

Tällä kertaa Aijaa-ykkösluokan matkustaja tuli junaan kuitenkin hieman myöhässä, eikä ehtinyt nauttia kahvia ja iltapäivälehtiä, jotka 1. luokan matkustajille on varattu ja jotka Aijaa-ykkösluokan matkustaja lähes poikkeuksetta aina ehtii nauttia ennen konduktöörin saapumista. Kahvi ja lehdet eivät milloinkaan jää Aijaa-ykkösluokan matkustajilta huomiotta – toki se iso kyltti, ”Lehdet on varattu vain 1. luokan matkustajille” tietenkin jää.

Aijaa-ykkösluokan matkustaja ei ilmeisesti ollut löytänyt viereisistä 2. luokan osastoista istumapaikkaa heti, ja oli selvästi ilahtunut, että junassa oli kokonainen osasto tyhjillään – pl. allekirjoittanut, joka istui siellä yksin. Tämä matkustaja ei tietenkään millään tavalla ihmetellyt asiaa tai huomannut ikkunoissa todella isoja ”BUSINESS”-tarroja, 2. luokkaan nähden erilaisia ja isompia penkkejä, jne. Aijaa-ykkösluokan matkustajiin liittyy jonkinlainen salaperäinen valikoiva sokeus, joka kerta kaikkiaan estää huomaamasta kaikkia selkeitä merkkejä siitä, että kyseessä on 1. luokka.

Tietenkään Aijaa-ykkösluokan matkustajalla ei ollut lippua. Noin 50 %:lla heistä ei ole lippua ja lopuilla on 2. luokan lippu tai jotain ihan muuta kuten raitiovaunulippu. Kun konduktööri tuli, Aijaa-ykkösluokan matkustaja ilmoitti menevänsä Tikkurilaan, ja kysyi, mihin aikaan juna saapuu Helsinkiin. Hän näytti myös opiskelijakorttiaan. Kun konduktööri ilmoitti lipun hinnaksi vähän yli 38 euroa, niin silloin! Silloin alkoi Aijaa-ykkösluokan matkustaja ihmetellä, että onpas tämä kallista. Konduktööri sanoi jotakin siihen tapaan, että nii-in, tämä on ykkösluokka.

Ja nyt varmaan arvaattekin, mitä Aijaa-ykkösluokan matkustaja sanoi. Hän sanoi ”Ai jaa! Onko tämä ykkösluokka! En minä ykkösluokan lippua halua maksaa!” – tai jotakin sinnepäin. Mutta ”Ai jaa”, se tuli kyllä, koska se on aivan pakollinen aloitus, kun Aijaa-ykkösluokan matkustaja kuulee, että hän on 1. luokan osastossa. Joka ikinen kerta, kun olen nähnyt Aijaa-ykkösluokan matkustajan, niin ”Ai jaa” on aina kuultu.

Kun Aijaa-ykkösluokan matkustaja oli hieman kiusaantuneen oloinen, niin konduktööri kertoi, että ei hän etukäteen rupea varoittamaan, että olette 1. luokan vaunuosastossa, koska sellainen varoittelu on joidenkin ihmisten mielestä pahin mahdollinen loukkaus. Matkustaja osti sitten pitkin hampain 2. luokan lipun ja lähti vaunuosastosta etsimään istumatilaa 2. luokan puolelta.

Paluumatkalla conista tapahtui tosin erikoinen poikkeus; yhtään Aijaa-ykkösluokan matkustajaa ei ilmaantunut. Tai jos ilmaantui, niin ehkä toiseen päähän vaunuosastoa, ja en jaksanut kiinnittää asiaan huomiota. Kyseessähän on niin jokapäiväinen tapaus.

Niin, ei tämä nyt ehkä coniin juurikaan liity, paitsi että on se melkoinen myytti ja salaisuus, mistä nämä samanlaiset Aijaa-ykkösluokan matkustajat aina löytyvät, ja miten heillä voi olla aina sama valikoiva sokeusvamma ja samat repliikit.